Kaikki, jotka ovat parisuhteessa eläneet, tietävät, että iso osa parisuhteen arkea on ratkaisujen ja päätösten tekeminen isoissa ja pienissä asioissa. Ajoittain on haastavaa löytää yhteistä mielipidettä ja yhteistä ymmärrystä siitä, mitä päätetään ja mitä tehdään. Olen kiinnittänyt huomiota useamman kerran radiossa soivaan lauluun, jossa toistuu "jos sä tahdot niin" jatkuvasti ja siinä duettoa laulavat Jippu ja Samuli Edelman lupaavat toisilleen vaikka mitä, "jos sä tahdot niin". Lause jää helposti mieleen pyörimään ja ainakin itselleni on käynyt niin, että olen pohtinut sitä, mihin kaikkeen olisin valmis sen vuoksi, että puolisoni sitä toivoisi. "Jos sä tahdot niin" on samaan aikaan houkutteleva, mutta myös imelä lause.
Suhteen alussa lähtökohta on se, että mielellään tekee niin kuin toinen toivoo. Varmasti kyse on pitkälle miellyttämisen halusta, mutta myös oikeasta rakkaudesta siinä, että haluaa toiselle vain parasta ja kaikkea hyvää. Ja on imartelevaa, jos itse voi tavalla tai toiselle olla tuomassa sitä kaikkea rakkaimpansa elämään. Tutustumisvaiheessa myös muistaa aika ihmellisen paljon sellaisia asioita, joista tietää toisen pitävän. Kaupassa muistaa rakkaan suosikkisuklaan, osaa ostaa oikeanlaisia kukkasia, muistaa nauhoittaa toisen suosikki tv-sarjan, tekee mielellään rakkaansa lempiruokaa, ylimääräinen kuljetuskeikka ei haittaa, univelka ei väsytä jne. Eletään romanssia ja suorastaan sulaudutaan ei paitsi fyysisesti yhteen, myös tahdot, toiveet ja pyrkimyksetkin vaikuttavat olevan kovin samanlaiset. "Jos sä tahdot niin", on enemmän kuin totta.
Kun aikaa kuluu, romanssi alkaa menettää otettaan. Kun kaupasta unohtuu herkkusuklaa, kun uni on tärkeämpää kuin syvälliset keskustelut, kun kukkaset kuihtuvat maljakkoon, kun ravintolaillalliset vaihtuvat kaupasta ostettuun valmismakaronilaatikkoon ja mennään eri aikaan nukkumaan, saattaa tunnuslausekin muuntua "vaikka sä tahtoisit niin"-lauseeksi. On aika ottaa etäisyyttää, hakea omaa tahtoa, testata suhteen kestävyyttä erillään olossa ja testata sitä, miten kestävää rakkaus ja välittäminen on. Pettymysten keskellä ei kummallakaan ole kiinnostusta miettiä sitä, mitä toinen toivoisi ja saattaa tuntua täysin samantekevältä, mitä toinen tahtoo. Oma mieli saattaa sitäkin enemmän askaroida sen kanssa, mitä vaille itse jää suhteessa. Ja koska ei itse saa sitä, mitä tahtoisi, ei halua mitään hyvää antaa toisellekaan. Filosofi Esa Saarinen kerran luennollaan nimesi tämän kierteen "pihtaamisen kostonkierteeksi" ja taisi osua enemmän kuin oikeaan...kyse on siitä, että kumpikaan ei halua antaa ensiksi enempää kuin itse on saanut.
Kostonkierre katkeaa, kun toinen päättää sen katkaista. Silloin ehkä palautuu mieleen "jos sä tahdot niin". Parisuhde ei ole pelkästään ottamista tai antamista, se on vastavuoroista jakamista, jaettua kumppanuutta. Pitkässä parisuhteessa on välttämätöntä myöskin päivittää tahtoja ja toiveita puolin ja toisin. Vuosien varrella molemmat muuttuvat, kun ikäkausikriisit ravistelevat, perhekoko mahdollisesti muuttuu, työtehtävät muuttuvat, elämänarvot joutuvat punnintaan jne. Kukaan ei kerta kaikkiaan voi pysyä samanlaisena koko elämäänsä ja osa hyvää parisuhdetta onkin pysyä paitsi omassa myös puolisonsa muutoksessa mukana. Kun kumppanuusvaihetta vielä haetaan pettymysten jälkeen, pysähdytään usein miettimään sitä, mitä kumpikin jatkossa haluaa itseltään, omalta elämältään ja parisuhteeltaan. Omaa tahtoa ei voi tavoittaa ellei tunne itseään riittävästi ja ellei ole riittävästi perillä omista tarpeistaan ja toiveistaan. Ja jotta puolisolla on minkäänlaisia mahdollisuuksia ottaa viestiä vastaan, täytyy olla valmis kertomaan itsestään, omista tarpeistaan ja tunteistaan. Tässä kohtaa mikään pihtaaminen ei kannata, sillä hyvä parisuhde syntyy anteliaisuudesta ja jakamisesta.
Kun päivitystyötä on tehty riittävästi, on aika katsoa, mitä on saatu selville kummankin tahdosta. SIlloin se, että "Jos sä tahdot niin" saattaakin olla ratkaisevaa. Puolison arvostaminen, kunnioittaminen, ymmärtäminen ja hänelle hyvää toivominen voi kiteytyä toisinaan tuohon neljän sanan lauseeseen. Aina ei olekaan tärkeintä se, että saa oman tahtonsa läpi. Vastavuoroisessa parisuhteessa kummankin tahto on yhtä tärkeä ja yhtä paljon kunnioittamisen arvoinen. Kilpailuasetelma siitä, kumpi joustaa enemmän on turha ja vie suhdetta kohti aavikkoa, koska jatkuva velkominen näivettää ja kuivattaa hyvänkin suhteen.
Meidän tulisi parisuhteessakin, eikä vain muissa ihmissuhteissamme, kilpailla toinen toisemme kunnioittamisessa. Silloin ei kumpikaan tule tahtonsa, toiveidensa tai tarpeidensa kanssa nurkkaan ajetuksi tai vähätellyksi. Kun parisuhteen arjessa on riittävä tila kummankin toiveille ja tahdon ilmaisulle, kykenevät molemmat tarpeen mukaan luopumaan omasta tahdostaan ja toiveistaan yhteisen hyvän eteen. Silloin tulee todeksi se, että parisuhteessa ei aina voi olla samaan aikaan sekä oikeassa että naimisissa. Toisinaan on valittava ja todettava, että "jos sä tahdot niin". Kunhan sen tekee vapaaehtoisesti, puolisoaan kunnioittaen ja hänelle hyvää toivoen niin, ettei seuraavan riidan aikana ala velkomaan ja muistuttelemaan, että silloinkin annoin periksi. Vastavuoroisessa ja kunnioittavassa ilmapiirissä tuo "Jos sä tahdot niin" on mitä puhuttelevin ja hoitavin rakkauden ja välittämisen ilmaisemisen muoto.
