Lapset matkalla mummilaan, koti riittävästi siivottuna, hyvin nukuttu yö, ulkona ihana talvisää, hyvää kahvia kupillinen, sopivasti kaapista löytyneenä muutama pala marjoin maustettua Fazerin sinistä, taustalla soimassa Juha Tapio, Rakkain pian saapumassa kotiin, hiljaisuus ympärilläni ja sielun aikaa levätä. Tätä on taivas tällä hetkellä.
Milloin viimeksi olen ollut näin kotona? Kotona aivan yksin ilman velvotteita ja kotona omassa itsessäni. Kun viiletän ja viipotan, päivät toisensa jälkeen mietin enemmän muiden ihmisten asioita kuin omiani, jää sieluni helposti matkan varrelle. En oikein tiedä, minne se jää, mutta tunnen, että mukana se ei oikein ole. Se on kai murehtimassa tapahtunutta tai huolehtimassa tulevasta, mutta hetkeen sitä on vaikea saada mukaan ja pysähtymään. Ajatukseni laukkaavat, sydämeni tykyttää, käteni tekevät, suuni puhuu ja jalkani liikkuvat, mutta sieluni leijailee jossakin omillaan etsien paikkaa mihin asettua.
Tällaisissa hetkissä, kun olen kotona itsessäni ja koen vahvasti istuvani juuri tässä, tunnen miten olen kokonaan tässä ja nyt, kehoni huokuu levollisuutta ja imee sisäänsä joutilaisuutta, hymy hiipii väkisinkin muuten niin totisille huulilleni, rentous saavuttaa lihasteni solut ja meleni alkaa nautiskella. Näitä hetkiä vailla olen tässä ruuhkavuosien hullussa tahdissa ja pyörityksessä.
Senkö takia näännyn ja ilo karisee, kun en huomaa vaalia itseäni? Kun en huomaa, miten tarvitsen sitä, että kukaan ei kysy mitään, kukaan ei halua mitään näkökulmaa, kukaan ei tarvitse neuvoa. Ei yhtään vuorovaikutusta, ei mitään vaatimusta. Saan keskustella kerrankin ainoastaan itseni kanssa, kuulostella kehoani ja kuunnella ajatuksiani, jotka seikkailevat mitä ihmeellisimmissä asioissa. Lepään.
Silloin uskaltaa sielunikin jälleen asettua varovasti taloksi ja tulla minuun. Koputtelee ovellani ja kysyy, että olisiko tilaa, voisiko tulla käymään ja ehkä asettumaan pidemmäksikin aikaa. Haluan avata sille oven, toivottaa tervetulleeksi. Minun on muistettava, että ovi itseeni sieluni taloksi asettumiselle on suljettu sisältäni käsin ja minulla on avaimet, joilla sen saan auki. On muistettava rakastaa itseään ja huolehdittava itsestään, jotta on mistä ammentaa sitten, kun elämän kohina jälleen vie mukanaan. Haluan useammin istahtaa sieluni kanssa kahvikupin ääreen ja kysyä, että mitä kuuluu ja miten voit. Pukeutua pyjamaan ja villasukkiin, istua sohvalla kynttilän valossa, katsoa silmiin, lohduttaa ja silittää tarpeen mukaan. Tervetuloa kotiin, sieluni!
lauantai 20. helmikuuta 2010
maanantai 8. helmikuuta 2010
Olennainen
Jostakin syystä kahden viime viikon aikana olen toistuvasti ollut tilanteissa, missä olen pohtinut kaikkea sitä, mitä seksuaalisuudesta ja sen eri puolista puhutaan, opetetaan, kommentoidaan ja korostetaan. Aivoni ovat saaneet tilanteista paljon ajattelemisen aihetta ja yritän nyt jotakin siitä saada vuodatettua tähän tekstiin.
Kuulin sivusta keskustelua, missä pohdittiin nykyisten nuorten tietoisuutta seksiin liittyvistä asioista. Keskustelijat pohtivat ansiokkaasti sitä, että nuoret saavat tällä hetkellä seksiin liiittyvän tietonsa pääasiassa toisiltaan ja internetistä. Aikaisemmat sukupolvet eivät ole saaneet sitä edes toisiltaan, kodista ja vanhemmista puhumattakaan. Itse taidan kuulua välimaastoon - jotakin tuli varmaan jo kotoa mukaan, koulussa annetiin hieman ehkäisyvalistusta ja muistan selvästi, miten parhaan ystäväni kanssa piilouduin kirjaston hyllyjen väliin tutkimaan aiheeseen liittyviä kirjoja. Kotiin niitä ei kehdannut viedä, ei tietenkään. Muistan myös ystäväni serkkupojan kätkön metsässä, missä oli jokunen kulunut miestenlehti aiheeseen liittyen ja niihinkin tutustuin (tehtäköön siitäkin tässä nyt tunnustus). Paras opettaja on sittenkin tainnut olla itse elämä ja parisuhde, kun on ollut pakko oppia ja opetella, puolin ja toisin.
Jos jostakin olen lapsiani ajatellen huolissani, niin netin tarjonnasta ja sen antamasta "tiedosta". Monen ystäväni kanssa olen hämmästynyt sitä, miten helposti ja yllättäen lapset löytävät kaiken ruman seksiin liittyvän netistä. Aika moni meistä vanhemmista, vaikka tiedämmekin netin vaarat, yllättäen olemme todenneet, että lapsemme ovat ehtineet ennen meitä. Hakusanat ovat olleet viattomia, mutta löytyneet sivut ovat olleet kaikkea muuta. Hätkähdyttää ajatella, että ne sivut ovat lapseni ensimmäisiä kosketuksia seksiin; kahden ihmisen väliseen intiimisuhteeseen. Siltä haluaisin lapseni todellakin varjella! On onneksi olemassa tehokkaita suojausohjelmia, joilla nämä sivut saadaan suodatettua pois käytöstä.
Itse satuin Väestöliiton sivuille, missä on murrosikäisille tarkoitetut ansiokkaat sivut ja ilahduin. Ilahduin, että jossakin puhutaan onneksi myös muusta kuin tekniikasta, taudeista ja ehkäisystä. Puhutaan myös välittämisestä, tutustumisesta ja odottamisesta. Myös Tosi Rakkaus Odottaa sivut antavat uskoa siihen, että toisinkin voi ajatella.
Olin myös tilanteessa, missä Kaija Maria Junkkari puhui otsikolla "Kaunis nainen ja tietoinen seksuaalisuus". Valtava aihe ja vie ajatuksia myös syviin vesiin, mutta silti niin antoisaa asiaa pohdittavaksi. Kaikki me tavoittelemme ympärillemme kauneutta ja sellaista ympäristöä, missä on hyvä olla. Mutta myös me aikuiset käytämme seksiä ja seksuaalisuuttamme siihen, että rikomme itseämme emmekä anna seksuaalisuuden olla elämässämme kauneuden palveluksessa. Tiedätte varmaan, mitä tarkoitan.
Minussa asuu jonkun kokoinen kansalaisaktivisti ja nyt huomaan, että se heräilee talviuniltaan. Mitä voin tehdä, että tämä seksin korostaminen vaihtuisi seksuaalisuuden vaalimiseen? Miten voin vanhempana tukea lastani arvostamaan itseään niin paljon, ettei hän edes nuoruuden huumassa rikkoisi itseään ja ajattelisi, että "olisi jo pitänyt" tai "kaikki muutkin ovat jo.."? Millä tavoin itse osaisin elää niin, että olisin kotona itsessäni ja nauttisin siitä, mitä olen, enkä haikailisi sitä, mitä en ole? Osaammeko aikuisinakaan erottaa seksiä ja seksuaalisuutta? Miten muistaisin puhua niistä kahtena eri asiana? Entä mitä on erotiikka, mitä on porno ja miten ne ja seksuaalisuus liittyvät yhteen?
Kaija Maria Junkkarin luennolla kolahti varmastikin syvimmin se, että seksuaalisuus ei ole teknistä, tekniikkaa ja suorittamista. Seksuaalisuus on olemista. Olemista itsessäni, olemista ja elämistä naisena tai miehenä. Seksuaalisuus toteutuu meissä ilman, että se heijastuu tai toteutuu toisen ihmisen kautta. Vaikka olisin yksin tässä maailmankaikkeudessa, olisin nainen tai olisin mies. Seksi on sitten aivan toinen juttu ja siihen liittyy tekeminen ja teot; sekä hyvässä että pahassa. Ja mieluummin tietenkin hyvässä, hoitavassa ja innostavassa mielessä. Seksuaalisuus on voima ja vimma, joka asuu minussa. Seksi ei pääse toteutumaan kohtaamisen tasolla, ellen ensiksi ole kotona itsessäni ja seksuaalisuudessani. Seksiä ei tule myöskään käyttää vallan, lohdutuksen tai koston välineenä. Se ei myöskään ole ratkaisu parisuhteen ongelmiin.
Junkkarin viesti oli, että seksuaalisuus ei ole tynnyri, joka pitkässä parisuhteessa vähitellen tyhjenee. Sen tulisi olla parisuhteessa lähde, joka pulppuuaa ja elähdyttää minua paitsi yksilönä myös meitä parina. On iso haaste tulla itsessään seksuaalisesti kotiin ja luopua suorittamisesta, tekniikkaan keskittymisestä, kelpaamisen tai kelpaamattomuuden kysymyksistä ja keskittyä elämiseen ja olemiseen naisena tai miehenä. Sitä on olenNainen.
Kuulin sivusta keskustelua, missä pohdittiin nykyisten nuorten tietoisuutta seksiin liittyvistä asioista. Keskustelijat pohtivat ansiokkaasti sitä, että nuoret saavat tällä hetkellä seksiin liiittyvän tietonsa pääasiassa toisiltaan ja internetistä. Aikaisemmat sukupolvet eivät ole saaneet sitä edes toisiltaan, kodista ja vanhemmista puhumattakaan. Itse taidan kuulua välimaastoon - jotakin tuli varmaan jo kotoa mukaan, koulussa annetiin hieman ehkäisyvalistusta ja muistan selvästi, miten parhaan ystäväni kanssa piilouduin kirjaston hyllyjen väliin tutkimaan aiheeseen liittyviä kirjoja. Kotiin niitä ei kehdannut viedä, ei tietenkään. Muistan myös ystäväni serkkupojan kätkön metsässä, missä oli jokunen kulunut miestenlehti aiheeseen liittyen ja niihinkin tutustuin (tehtäköön siitäkin tässä nyt tunnustus). Paras opettaja on sittenkin tainnut olla itse elämä ja parisuhde, kun on ollut pakko oppia ja opetella, puolin ja toisin.
Jos jostakin olen lapsiani ajatellen huolissani, niin netin tarjonnasta ja sen antamasta "tiedosta". Monen ystäväni kanssa olen hämmästynyt sitä, miten helposti ja yllättäen lapset löytävät kaiken ruman seksiin liittyvän netistä. Aika moni meistä vanhemmista, vaikka tiedämmekin netin vaarat, yllättäen olemme todenneet, että lapsemme ovat ehtineet ennen meitä. Hakusanat ovat olleet viattomia, mutta löytyneet sivut ovat olleet kaikkea muuta. Hätkähdyttää ajatella, että ne sivut ovat lapseni ensimmäisiä kosketuksia seksiin; kahden ihmisen väliseen intiimisuhteeseen. Siltä haluaisin lapseni todellakin varjella! On onneksi olemassa tehokkaita suojausohjelmia, joilla nämä sivut saadaan suodatettua pois käytöstä.
Itse satuin Väestöliiton sivuille, missä on murrosikäisille tarkoitetut ansiokkaat sivut ja ilahduin. Ilahduin, että jossakin puhutaan onneksi myös muusta kuin tekniikasta, taudeista ja ehkäisystä. Puhutaan myös välittämisestä, tutustumisesta ja odottamisesta. Myös Tosi Rakkaus Odottaa sivut antavat uskoa siihen, että toisinkin voi ajatella.
Olin myös tilanteessa, missä Kaija Maria Junkkari puhui otsikolla "Kaunis nainen ja tietoinen seksuaalisuus". Valtava aihe ja vie ajatuksia myös syviin vesiin, mutta silti niin antoisaa asiaa pohdittavaksi. Kaikki me tavoittelemme ympärillemme kauneutta ja sellaista ympäristöä, missä on hyvä olla. Mutta myös me aikuiset käytämme seksiä ja seksuaalisuuttamme siihen, että rikomme itseämme emmekä anna seksuaalisuuden olla elämässämme kauneuden palveluksessa. Tiedätte varmaan, mitä tarkoitan.
Minussa asuu jonkun kokoinen kansalaisaktivisti ja nyt huomaan, että se heräilee talviuniltaan. Mitä voin tehdä, että tämä seksin korostaminen vaihtuisi seksuaalisuuden vaalimiseen? Miten voin vanhempana tukea lastani arvostamaan itseään niin paljon, ettei hän edes nuoruuden huumassa rikkoisi itseään ja ajattelisi, että "olisi jo pitänyt" tai "kaikki muutkin ovat jo.."? Millä tavoin itse osaisin elää niin, että olisin kotona itsessäni ja nauttisin siitä, mitä olen, enkä haikailisi sitä, mitä en ole? Osaammeko aikuisinakaan erottaa seksiä ja seksuaalisuutta? Miten muistaisin puhua niistä kahtena eri asiana? Entä mitä on erotiikka, mitä on porno ja miten ne ja seksuaalisuus liittyvät yhteen?
Kaija Maria Junkkarin luennolla kolahti varmastikin syvimmin se, että seksuaalisuus ei ole teknistä, tekniikkaa ja suorittamista. Seksuaalisuus on olemista. Olemista itsessäni, olemista ja elämistä naisena tai miehenä. Seksuaalisuus toteutuu meissä ilman, että se heijastuu tai toteutuu toisen ihmisen kautta. Vaikka olisin yksin tässä maailmankaikkeudessa, olisin nainen tai olisin mies. Seksi on sitten aivan toinen juttu ja siihen liittyy tekeminen ja teot; sekä hyvässä että pahassa. Ja mieluummin tietenkin hyvässä, hoitavassa ja innostavassa mielessä. Seksuaalisuus on voima ja vimma, joka asuu minussa. Seksi ei pääse toteutumaan kohtaamisen tasolla, ellen ensiksi ole kotona itsessäni ja seksuaalisuudessani. Seksiä ei tule myöskään käyttää vallan, lohdutuksen tai koston välineenä. Se ei myöskään ole ratkaisu parisuhteen ongelmiin.
Junkkarin viesti oli, että seksuaalisuus ei ole tynnyri, joka pitkässä parisuhteessa vähitellen tyhjenee. Sen tulisi olla parisuhteessa lähde, joka pulppuuaa ja elähdyttää minua paitsi yksilönä myös meitä parina. On iso haaste tulla itsessään seksuaalisesti kotiin ja luopua suorittamisesta, tekniikkaan keskittymisestä, kelpaamisen tai kelpaamattomuuden kysymyksistä ja keskittyä elämiseen ja olemiseen naisena tai miehenä. Sitä on olenNainen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)