Otatko vastaan?

Otatko vastaan?

Viime sunnuntaina alkoi jälleen uusi kirkkovuosi ja se tarkoittaa myös adventin aikaa. Kirkoissa ympäri Suomen kaikui Hoosianna -laulu ja samalla toivotettiin tervetulleeksi tämä aika vuoden kiertokulussa.

Millaisia ajatuksia ja tunteita sinulla tänä vuonna liittyy adventtiin? Herättääkö se iloa, kihelmöivää jännitystä, mukavaa kutkutusta, kiireen tuntua, levottomuutta, levollisuutta vai jouluisia tunnelmia? Onko adventtisi tänä vuonna erilainen kuin viime vuonna? Millainen olisi unelmiesi adventti? Mitä se sisältäisi ja millaisin valmisteluin haluaisit edetä kohti joulua?

Itselleni tämän vuoden adventti herättää vahvoja tunteita. Tiedän ja koen, että tänä vuonna on moni asia toisin kuin viime vuonna. Viime vuonna joulun aikaa ja jouluun valmistautumista väritti vahvasti luopuminen itselleni tärkeästä ja läheisestä ihmisestä. Se oli ainutlaatuinen matka kohti valoa, matka kohti ikuisuuden iloa. Yli adventin kestänyt matka päättyi siihen, että joulupäivän aamuna Jeesuksen syntymäjuhla muodostui meidän perheessä lopullisten hyvästien päiväksi. Joulupäivä tuolloin oli todella kaunis ja valoisa talvipäivä. Suru ja luopumisen haikeus on kulkenut mukana koko vuoden, mutta nyt muistot palaavat yllättävinä ja vahvoina mieleen erityisesti joulumusiikin kautta. Se on hämmentänyt.

Itse toivoisin adventiltani levollisuutta ja laskeutumista joulun iloon. Annan joulun valmistua vähitellen kotiin. Ensiksi on kynttilöiden ja tuikkujen vuoro, sitten vaihtuu osa pöytäliinoista, ikkunoille haetaan kyntteliköt, joululahjojen suunnittelua, reseptien lukua, joulukorttien hankintaa, sohvatyynyjen vaihtamisia jne. Pieniä, mutta merkityksellisiä rituaaleja, jotka saavat mielen odottamaan sitä, että suuri juhla koittaa aivan pian. Aikataulu kyllä pääsee useimpina vuosina yllättämään ja kiirekin kuuluu osaksi tätä valmistautumista.

Jouluna on hyvä aika koota yhteen mennyt vuosi, antaa muistoista muokkautua helmiä pujotettavaksi oman elämän kaulakoruun. Tällaisen vuoden sain, tällaisia asioita kirjautui elämäni kulkuun. Jouluna meillä on myös mahdollisuus ottaa vastaan suurin ja ihmeellisin joululahja, kun muistelemme Jeesuksen syntymää. Itse Jumala tuli ihmiseksi, laskeutui alas taivaasta osaksi tätä ihmisen elämää voidakseen valmistaa meille tien taivaaseen. Me emme itse voi omilla toimillamme, emme joulukiireellämme, emme koristeilla tai korteilla saada aikaiseksi sitä, että joulun suurin sanoma tulisi todeksi. Se on yhtä totta ja yhtä valmis joka hetki. Vaikka en jaksaisi tai ehtisi tehdä mitään joulutunnelman tai joulun eteen, voin silti ottaa vastaan lahjan, jonka itse Isä Jumala on minulle valmistanut. Yltäkylläisen ja täyden elämän Hänen suojassaan ja turvassaan. Minulla on joka hetki oikeus huutaa Jumalan puoleen Hoosianna – oi auta, oi pelasta!