Tästä sen nyt on määrä alkaa. Olen uuden edessä, vaikka lintuemon lailla olenkin tätä asiaa ja blogia hautonut pidemmän aikaa. En tiedä, mitä on kuoriutumassa, mutta sen tiedän, että kuoret jo rapisevat ja haudotut ajatukset vaativat vahvasti saada kuoriutua esiin.
Onneksi ensin saa tutustua rauhassa näihin puitteisiin ja ottaa haltuun tätä uutta ympäristöä; tyylejä, värejä, kirjaisinlajeja, kokonaisuuksia jne. Heti ei tarvitse olla mestari, harjoittelijatkin kelpaavat. Vähitellen toivon sisällön korvaavan nämä tekniset yksityiskohdat ja ihmetyksen aiheet.
Suhteista on tarkoitus kirjoittaa. Ensimmäisenä kai monille tulee mieleen parisuhde tai ihmissuhde yleensäkin. Elämme, kuoriudumme ja kasvamme keskellä suhteiden viidakkoa. Ilman suhteita toisiin ihmisiin me emme kasvaisi ihmisiksi. Tarvitsemme toisemme peileiksi, hiontakiviksi ja kannustajiksi kasvumatkallamme. Ilman vastavuoroista tunne- ja hoivasuhdetta hoitajaan ei vauva ala hymyillä ja jotakin samaa on meissä aikuisissa. Tietäessämme, että olemme suhteessa turvalliseen, luotettavaan ja meistä iloitsevaan ihmiseen hymyilemme enemmän. Olemme suhteista riippuvaisia, vaikka se joskus tuntuukin tappiolta myöntää.
Toisaalta- elämä on niin kovin suhteellista. Oma totuuteni ei välttämättä ole totuus, jonka toinen ihminen jakaa. Kummatkin voivat olla niin kovin tosissaan oman totuutensa kanssa, että tuntuu yhteensovittamattomalta löytää edes likipitäen yhteinen totuus. Mutta toisinaan löytyy ihana ja tyynnyttävä totuuden jakaminen, jolloin tuntuu, että sentään jossakin on toinen ihminen, joka ymmärtää, mitä tarkoitan ja miten ajattelen. Vaikka se onkin vaativaa, niin haaste lienee se, että uskallan katsoa ja kuunnella toisen totuutta avoimesti ja rehellisesti, ilman arvostelevaa ja vähääkään tuomitsevaa mieltä. Kun minulle selviää toisen ihmisen ajatuskulku enemmän, saatan ymmärtää, että hänen esittämänsä totuus on sittenkin ymmärrettävä ja käsitettävä, kun katson sitä toisen ihmisen näkövinkkelistä. Sen ei silti tarvitse uhata omaa olemassaoloani ja olen vapaa tarkistamaan omaa käsitystäni totuudesta ja mahdollisesti muokkaamaan sitä uusilla oivalluksilla. Silloin voimme löytää toisemme ja kohdata todellisessa suhteessa - ilman kilpailua, ilman arvoasteikkoja tai epäluuloja. Olemme sittenkin kaikki samalla viivalla olevia, samanarvoisia ihmisiä, jotka pohjimmiltamme yritämme löytää ratkaisuja elää tässä ristiriitaisessa, suhteellisessa maailmassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti