Rakkauden kielikoulu

Koska viimeksi olet kokenut, että olet puolisollesi ainutlaatuinen ja erityisen merkittävä, rakastettu ihminen? Mitä silloin tapahtui? Millainen tunnelma, kuka teki ja mitä teki, oliko erityistä keskustelua, koskettiko hän sykähdyttävästi, tulitko huomioiduksi lahjan muodossa vai tekikö hän jotakin puolestasi?

Muutama vuosi sitten heräsimme puolisoni kanssa siihen tosiasiaan, että todellakin puhumme erilaista rakkauden kieltä. Tavallisista viestimisen erilaisuuksista olimme kyllä jo päässeet aika lailla jyvälle aiemmin, mutta Gary Chapmanin kirja Rakkauden kieli (Aikamedia 2006) avasi meidät ymmärtämään, että vaikka yritämmekin kertoa toisillemme, että rakastamme edelleen, viesti ei mene perille. Puhumme nimittäin kovin eri kieltä. Tai siis toinen meistä ei puhuisi lähes lainkaan tässä kohtaa, jos saisi valita...ja toinen ei muuta tekisikään kuin puhuisi.

Se on käsittämätöntä, miten helposti oman rakkauden kielensä tunnistaa ja miten helposti alamme puhua toisillemme itselle tuttua kieltä. Kun minä, jolle kahdenkeskinen aika on erityisen tärkeää, haluan osoittaa rakkauttani puolisolleni, järjestän luontaisimmin aikaa kahdenkeskiselle olemiselle. Vaikka hyvin tiedän, että paljon enemmän kuin yhteinen ilta keskustellen tai puhutteleva konsertti, puolisolleni merkitsisi ohi mennen rapsutus niskasta tai halaaminen tiskikoneen täyttämisen välissä.

Parisuhteen hyvinvointia voisi verrata pankkitiliin, jolla on tietty saldo, joka muodostuu tilitapahtumien mukaan. Saldo voi painua miinukselle, jos tilillä on ollut enemmän ottoja kuin talletuksia. Tai saldo kerääntyy mukavasti korkojen kanssa, kun talletuksia on ollut ottoja enemmän. Samoin on parisuhteessa. Pettymykset, riidat, tarpeiden täyttymättömyys, toiveiden ohittaminen ja arkinen kohtaamattomuus aiheuttavat sen, että suhde alkaa tuntua minusmerkkiseltä. Mutta kun ottojen vastapainoksi alamme tallettaa suhteemme pankkitilille hyviä asioita, kääntyy saldo kuin huomaamatta positiiviseksi. Ja tässä tapauksessa talletuskorkoa ei voi etukäteen määrittää...

Puhumalla puolisollemme nimenomaan hänen rakkauden kieltään, voimme tallettaa yhteiselle parisuhteen tilille hyviä kokemuksia, hyvää mieltä, kumppanuutta ja rakkautta. Mutta valuuttaan on syytä tutustua etukäteen ja parhaiten sen saa selville kysymällä puolisolta, että mikä sinua koskettaa, mikä puhuttelee ja millä tavoin toivot minun kertovan sinulle rakastavani sinua edelleen. Kun puoliso aloittaa puhumisen, saattaa tuntua siltä, että istuisi ensimmäistä kertaa koulussa vieraan kielen tunnilla ja yrittäisi saada selvää uuden kielen perusrakenteista.

Ja parisuhteen talletustilin kannalta olisi suotavaa, että puolisosi olisi kiinnostunut siitä, millaista kieltä sinulle tulisi puhua, jotta voisit kokea olevasi rakastettu. Mutta jos niin ei ole, saattaa silti olla, että kun itse päätät edes silloin tällöin puhua puolisollesi hänen rakkauden kieltään ja hänen puoleltaan alkaa parisuhteen tilin saldo kääntyä positiiviseksi, alkaa puolisosi luontaisesti rakastaa sinua enemmän, koska ihminen rakastaa sellaista ihmistä, joka täyttää hänen rakkauden tarpeitaan. Tärkein oppi tässä on kaiketi se, että minä päätän osoittaa rakkautta puolisolleni vaikka en heti itse saisikaan vastakaikua. Nimittäin niin kauan kuin kumpikin odotamme toisiltamme ensimmäistä talletusta, tilillämme ei näy tiliotteessa muita kuin ottoja ottojen perään. Palkkapäivä on vasta silloin, kun tilille alkaa kirjautua talletuksia.

Eräs hyvin tuntemani aviopari, jolla on yhteistä elämää takana jo kunnioitettavat 35 vuotta, eivät välttämättä tiedä teorian tasolla mitään rakkauden kielistä, mutta käytäntö on osoittanut sen, että vaimoa ilahduttaa kovasti tulla siivottuun kotiin. Ja tuolla pitkällä kokemuksella luullakseni miehellä on jo aika hyvä vaisto siitä, milloin on juuri oikea päivä puhua vaimon rakkauden kieltä. Pankkitilin saldo kääntyy välittömästi kasvuun korkojen kera ja vaimon ilo siivotusta kodista luo hyvää tunnelmaa. Vaimon rakkauden kieli lienee lempeät palvelukset ja tässä kohtaa nimen omaan se, että hänen ei tarvitsekaan siivota. Tälle pariskunnalle haluan omistaa Riitta Hämäläisen ( Pala taivasta, 2009) runon:

"Urheinkin krokotiilin metsästäjä
taipuu tarpeen vaatiessa
sängyn alle
villakoirajahtiin
tunteakseen itsensä
tarpeelliseksi."